Täällä Ranskassa pääsiäinen tuntuu olevan oikealla aikaa. Pikku narsissien kukinta on ohi ja isot narsissit ovat täydessä kukassa. Eipä tarvitse kaupasta lähteä hakemaan :) Täällä noita villejä pikkunarsisseja riittää. Etenkin tämä meidän kylän alue on kuuluisa siitä, että täällä on todella paljon villinarsisseja.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Naapurimme aasi, lehmä ja poni laiduntavat tuolla
"narsissilaaksossa"
Sonnilauma aterialla lähikylässä
Ihmetellä täytyy edelleen tätä ranskalaisten ystävällisyyttä. Olimme tuossa viikolla taasen työreissulla ja kuten tavallista, alkoi puolilta päivin "huikomaan". Poikkesimme sitten paikalliseen kebab ravintolaan ja otimme pikkupurtavaa. Siinä puljun ulkopuolella sitten istuessamme ja vetäessämme kebabbia huuleen, pysähtyi eräs rouva autollaan ja avasi ikkunan "Bon appetit"! Hän huusi.
Täytyypä testata ensi kesänä Hämeenkadulla, kuika käy, jos huudan kadulla kebabbia syövälle Manselaiselle "Hyvää ruakahalua"! Tuliskohan pataan?
Täällä näitä linnoja riittää...
Täytyy kyllä kehua myös ranskalaisia, koska vaikka monessa asiassa täällä ollaan todella "jälkeenjääneitä", niin jossain asioissa ollaan taas pidemmällä. Kuten esimerkiksi monissa kauppaketjuissa ollaan luovuttu muovikassien käytöstä kokonaan. Hyvä niin. Muutama nolo tilanne on tullut, kun olemme kaupassa käyneet ja kassalla alkaneet etsiä niitä muovikasseja jostain, eikä niitä ole löytynyt. Kun olemme sitten kassaneidiltä kassia pyytäneet, olemme saaneet kassin ja mukana paheksuvan katseen. Täällä kun on tapana tuoda omat kassit mukana kauppaan. Monissa kaupoissa ei edes muovikasseja saa, vaan ainoastaan mukana kuljetettavia kangaskasseja. Tämän kyllä huomaa ympäristön siisteydessä. Muovikasseja ei kyllä ojien pohjilla nää, eikä muutakaan roskaa. Täällä ihmiset vievät kaikki roskansa roskiksiin. Tähän olisi hienoa päästä myös Suomessa, kun luontoa kerran arvostetaan.
Madonna suojelee paikallista kylää
Taidan olla hieman "pimee", kun mua viehättää kaikki hylätyt paikat. Se voi olla, huoltoasema, vanha talo tai vaikka teollisuusrakennus. En tiedä mikä niissä kiehtoo, mutta jotenkin sitä alkaa päässään kuvittelemaan miltä tuo on näyttänyt silloin kun siellä on ollut elämää. Nuorempana, silloin kun haaveilin omasta vanhasta talosta, mun mieluisinta puuhaa oli kierrellä autolla maaseudulla. Aivan huippua oli jos löysi hylätyn autiotalon, jonne ovesta pääsi sisään tutkimaan!!! Teidän....- mä oon outo....
Vanha puistonpenkki on löytö viime viikolta.
Tämäkin piti myydä, muttamutta....-niin,
tiedättehän...
Pihalla kukkii useita tälläisiä pensaita, en edes tiedä
mitä ovat.... Kauniita.
"Mä sanon uuuuu, mä sanon ooooo, mä haluun
riippumattoon..."
Joo, ei paree paljon riippumatossa loikoilla. Ostimme sitten viime viikolla vaa'an, kun omamme katosi jonnekkin muutossa... Olis ollu parempi olla ostamatta... Juuh....
Kymmenisen kiloa oli sitten tulla "tupsahtanut" sitten viime vaa'assa käynnin. Ei tässä niin nökönnuukaa... Epäreiluintahan tässä on se, että tismalleen samoilla elintavoilla ja lenkkeilyn määrällä, Tonilta on pudonnut 8 kiloa!!! ON SE NIIN VÄÄRIN!!!
Auringonlasku Maubecissa
